Uusia lihaksia ja mahan puristelua

Isot pyörät pyörivät, kun Tavoitteista Totta-projektilaiset aloittivat toisen kuukauden urakastaan. Takana on kolme tiukkaa ja kaksi kevyempää viikkoa, ja vauhti tulee vain kiihtymään. Kun aikaa on jäljellä miltei kolme kuukautta, on aika päivittää kuulumisia ja tuntemuksia tähänastisesta taipaleesta.

Poikansa omaishoitajana toimiva Johanna kertoo tuntevansa olonsa mahtavaksi. Silminnähden energisoitunut Johanna onkin saanut jo tunnustusta muutoksestaan: Liikussakin Personal Trainerina toimiva ja InBody-mittauksista vastaava Matti Länden kuntouttaa Johannan poikaa, ykköstyypin diabetestä sairastavaa Jannea. Matti on siis hyvinkin tuttu henkilö viimeisen kymmenen kuukauden ajalta.

- Näin Mattia viime viikolla poikani kuntoutuksen yhteydessä, jolloin Matti huomautti havainneensa suuria muutoksia koko olemuksessani. Ryhti on kuulemma parantunut, ja muutenkin ei samaksi ihmiseksi kymmenen kuukauden takaiseen tunnistaisi, kertoo Johanna silmät loistaen, treeninjälkeinen puna poskillaan.

Myös porokisoihin valmistautuva Marjo on saanut osakseen ulkopuolisten ihmettelyä.

- Äiti otti oikein mahasta kiinni kysyen, onko tästä kadonnut jotain, räväkkä Marjo kertoo nauraen.

Viime viikolla podettu flunssa kampitti Marjon vuoteen pohjalle. Juuri treenauksen makuun päässyttä innokasta naista moinen takaisku sapetti suunnattomasti. Nyt kuitenkin taudit on podettu, ja crosstrainerin kahvoihin on tartuttu kahta kauheammalla innolla.

- Sairasteluviikon jälkeen huomasin muuten kuntoni jo kehittyneen: crossarilla polkiessa piti lisätä vastusta, että syke pysyi tarpeeksi korkealla! hän iloitsee.

Konkreettisia muutoksia on näkynyt jo niin vaa'an lukemissa kuin vaatteiden istuvuudessa: yhteensä painoa on pudonnut lähes kymmenen kiloa, ja uusien vaatteiden ostaminen saattaa olla ajankohtaista ennen pitkää. Lisäksi treenien yhteydessä on tapahtunut ihmeitä ja kummia:

- Tunsin tänään alataljasoutua tehdessäni tuen vatsassani! Löysin itsestäni lihaksen! Johanna kertoo sydämellisesti nauraen.


Kohti ääretöntä... Ei kun huhtikuuta!

Vierekkäisillä laitteilla jäähdyttelevät naiset säestävät toisiaan siinä, miten suhde ruokailuun on muuttunut. Molemmat ovat pyrkineet noudattamaan säännöllistä ateriarytmiä.

- Vaikka aina ei olisi varsinaisesti nälkä, tulee silti syötyä säännöllisesti edes jotain pientä mutta terveellistä kolmen-neljän tunnin välein. Sen olen huomannut, että annoskoot ovat pienentyneet selvästi entisistä jättimäisistä annoksista, kertoo Marjo, Johannan nyökytellessä hyväksyvästi vieressä.

Molemmat ovat kokeneet Liikun ottaneen aloittelevat treenaajat lämmöllä vastaan. Aikaisemmin elämässään kuntosaliharjoittelua harrastanut Johanna kiittelee erityisesti lämpimästä ilmapiiristä:

- Täällä asiakkaat tervehtivät toisiaan. Se on ollut yllättävää ja tuntunut tosi hyvältä, Johanna myhäilee.

Parin löysemmän viikon jälkeen naiset ovat intoa täynnä päästäkseen taas kovempien painojen makuun. Väliviikot on kuitenkin otettu tyytyväisinä vastaan: on hyvä muistuttaa itseään, ettei salilla käyminen ja hyvään kuntoon hankkiutuminen ole aina pelkkää hampaat irvessä ähertämistä, vaan välillä pitää muistaa levätäkin.

Toisaalta säännöllinen vierailu kuntosalilla on tuonut arkeen uutta järjestystä:

- Jos tätä ei olisi, saattaisin olla suurimman osan ajasta vain kotona makaamassa sohvalla. Salille tullessa saa mahtavasti nollattua kaikki rankat asiat. Tämän kuukauden aikana minulla ei ole oikeastaan ollut yhtään huonoa päivää. Siinä onkin huomattava ero edelliseen elämään, mietiskelee Johanna.

Kuukausi on takana, kolme edessä. Siinä ajassa voi tapahtua mitä tahansa, mutta ainakin tällä hetkellä itsevarmuutta riittää:

- Ei tässä mihinkään kolmeen kiloon olla todellakaan tyytymässä, julistaa Marjo uhmakas pilke silmäkulmassaan.